Koulun aloitus on yhdenlainen merkkipaalu jokaisen ihmisen elämässä. Olemme vaimoni kanssa pyrkineet siihen, että jompikumpi meistä on paikalla kun lapsemme ovat aloittaneet ensimmäisen koulupäivän. Tuosta hetkestä on sitten otettu kuvia kun lapset ovat seisoneet koulun edessä jonoon järjestyneinä. Siinä on odotettu rehtorin tervehdystä ja sitä, että koulun ovet avataan. Niistä ovista sitten osa marssii sisään jo rutinoituneina koulun kävijöinä ja osa taas ensikertalaisina. Ensikertalaisille hetki on erityisen jännittävä, kaikki on uutta ja tuntematonta. Osa tulevista luokkakavereista on tuttuja kerhojen, päiväkodin ja eskarin kautta, osa taas on aivan uusia.
Tuohon aloitushetkeen sisältyy paljon eroja lasten välillä. Osa heistä on tammikuussa syntyneitä, osa taas joulukuussa, ikäeroa on siis melkein vuosi. Meilläkin yksi lapsistamme on syntynyt joulukuussa. Pojan paras kaveri kotielämässä oli oma pikkuveli, kavereita ei muutenkaan ollut paljoa, mutta erityisen vaikeaa suhteiden solmiminen vaikutti olevan oman ikäluokan kavereihin. Osasyynä varmasti oli se, että sosiaaliset taidot eivät olleet hänen suuri vahvuutensa, mutta ikäerollakin oli oma roolinsa. Eskarin aloitus oli ensimmäinen tilanne, missä ikäeron vaikutus oman vuosiluokan sisällä näkyi. Leikkikavereita löytyi paremmin päiväkodin puolella olevista kuin oman ryhmän jäsenistä. Hänen osaltaan koulun aloitusta mietittiin moneen kertaan. Lopulta päädyttiin oppilashuollon edustajien ja tulevan opettajan kanssa ratkaisuun aloittaa koulu normaaliin aikaan. Asiaa puntaroitiin monelta näkökannalta, mutta lopulta ns. akateemiset taidot ratkaisivat, hän mm. luki sujuvasti jo eskarin aikana.
Tuosta hetkestä on muutama vuosi aikaa. Kun nyt jälkeenpäin katson vanhoja valokuvia tuolta ajalta, tulee tulvahdus lämpöä ja sääliäkin mieleen. Muita luokkatovereita pienempi poika seisoo koulun edessä jonossa. Selässä on reppu, joka näyttää suhteettoman suurelta pienen pojan kokoon nähden. Katse kuvissa on jännittynyt, mutta toiveikas. Tuosta hetkestä alkoi pitkä taival, johon kuuluu vieläkin monta näköalan peittävää mutkaa ja kuoppaa joita pitäisi yrittää väistää. Niitä mutkia ja kuoppia on kaikilla koululaisilla, mutta me alkuvuodesta syntyneet saamme aimo harppauksen etumatkaa suhteessa loppuvuodesta syntyneisiin. Tämä on ongelma nykytilanteessa ja johtaa epätasa-arvotilanteeseen. Tutkimusten mukaan erityisesti poikien osalta syntymäaika näkyy tuloksissa kouluaikana. Isoin ero on mitattu alkuvuodesta syntyneiden tyttöjen ja loppuvuodesta syntyneiden poikien välillä. Keskiarvo tytöillä oli noin 8 kun taas pojilla se oli 7,3.
Mitä haluaisin muuttaa nykytilanteesta? Haluaisinko siirtää loppuvuodesta syntyneiden koulunaloitusta? En pidä sitä järkevänä ratkaisuna ison joukon osalta, vaikka se on ollut monelle hyvä vaihtoehto. Oma ratkaisumallini tuohon olisi meillä Nurmijärvellä kokeiluna käynnissä oleva ns. 0-2 malli. Käytännössä tuo malli tarkoittaa sitä, että yksi opetusryhmä muodostetaan kolmen ikäluokan oppilaista. Joukossa on eskarilaisia, ykkösluokkalaisia ja kakkosluokkalaisia. Luokassa on 2-3 aikuista, joista yksi on lastentarhanopettaja, yksi-kaksi luokanopettajaa ja mahdollisesti yksi koulunkäynninavustaja. Tämä malli mahdollistaa yksilöllisemmän koulupolun alkuvuosille. Se oppilaista, jolla sosiaaliset taidot tarvitsevat vielä harjaantumista, saa siihen mahdollisuuden kun vähintään kaksi vuotta kolmesta ensimmäisestä joukossa on myös itseä nuorempia. Toinen taas, jolla sosiaaliset taidot ovat jo kehittyneemmät, mutta tuen tarve kouluaineiden osalta isompi, saa paremmin sen mahdollisuuden kolmen aikuisen keskellä.
Meillä Nurmijärvellä kokeilu aloitettiin ensin viidellä koululla ja tulokset ovat olleet erittäin myönteisiä. Kiitosta mallista ovat antaneet sekä henkilöstö, että lasten vanhemmat. Mallia tullaan ensi ja seuraavan vuoden aikana laajentamaan kunnan muihin kouluihin.
Haluaisin olla vaikuttamassa siihen, että aloitettu peruskoulu-uudistus saisi jatkua. Seuraavassa vaiheessa vuoroon pitäisi tulla tämän 0-2 mallin ulottaminen valtakunnalliseksi.
Tuohon aloitushetkeen sisältyy paljon eroja lasten välillä. Osa heistä on tammikuussa syntyneitä, osa taas joulukuussa, ikäeroa on siis melkein vuosi. Meilläkin yksi lapsistamme on syntynyt joulukuussa. Pojan paras kaveri kotielämässä oli oma pikkuveli, kavereita ei muutenkaan ollut paljoa, mutta erityisen vaikeaa suhteiden solmiminen vaikutti olevan oman ikäluokan kavereihin. Osasyynä varmasti oli se, että sosiaaliset taidot eivät olleet hänen suuri vahvuutensa, mutta ikäerollakin oli oma roolinsa. Eskarin aloitus oli ensimmäinen tilanne, missä ikäeron vaikutus oman vuosiluokan sisällä näkyi. Leikkikavereita löytyi paremmin päiväkodin puolella olevista kuin oman ryhmän jäsenistä. Hänen osaltaan koulun aloitusta mietittiin moneen kertaan. Lopulta päädyttiin oppilashuollon edustajien ja tulevan opettajan kanssa ratkaisuun aloittaa koulu normaaliin aikaan. Asiaa puntaroitiin monelta näkökannalta, mutta lopulta ns. akateemiset taidot ratkaisivat, hän mm. luki sujuvasti jo eskarin aikana.
Tuosta hetkestä on muutama vuosi aikaa. Kun nyt jälkeenpäin katson vanhoja valokuvia tuolta ajalta, tulee tulvahdus lämpöä ja sääliäkin mieleen. Muita luokkatovereita pienempi poika seisoo koulun edessä jonossa. Selässä on reppu, joka näyttää suhteettoman suurelta pienen pojan kokoon nähden. Katse kuvissa on jännittynyt, mutta toiveikas. Tuosta hetkestä alkoi pitkä taival, johon kuuluu vieläkin monta näköalan peittävää mutkaa ja kuoppaa joita pitäisi yrittää väistää. Niitä mutkia ja kuoppia on kaikilla koululaisilla, mutta me alkuvuodesta syntyneet saamme aimo harppauksen etumatkaa suhteessa loppuvuodesta syntyneisiin. Tämä on ongelma nykytilanteessa ja johtaa epätasa-arvotilanteeseen. Tutkimusten mukaan erityisesti poikien osalta syntymäaika näkyy tuloksissa kouluaikana. Isoin ero on mitattu alkuvuodesta syntyneiden tyttöjen ja loppuvuodesta syntyneiden poikien välillä. Keskiarvo tytöillä oli noin 8 kun taas pojilla se oli 7,3.
Mitä haluaisin muuttaa nykytilanteesta? Haluaisinko siirtää loppuvuodesta syntyneiden koulunaloitusta? En pidä sitä järkevänä ratkaisuna ison joukon osalta, vaikka se on ollut monelle hyvä vaihtoehto. Oma ratkaisumallini tuohon olisi meillä Nurmijärvellä kokeiluna käynnissä oleva ns. 0-2 malli. Käytännössä tuo malli tarkoittaa sitä, että yksi opetusryhmä muodostetaan kolmen ikäluokan oppilaista. Joukossa on eskarilaisia, ykkösluokkalaisia ja kakkosluokkalaisia. Luokassa on 2-3 aikuista, joista yksi on lastentarhanopettaja, yksi-kaksi luokanopettajaa ja mahdollisesti yksi koulunkäynninavustaja. Tämä malli mahdollistaa yksilöllisemmän koulupolun alkuvuosille. Se oppilaista, jolla sosiaaliset taidot tarvitsevat vielä harjaantumista, saa siihen mahdollisuuden kun vähintään kaksi vuotta kolmesta ensimmäisestä joukossa on myös itseä nuorempia. Toinen taas, jolla sosiaaliset taidot ovat jo kehittyneemmät, mutta tuen tarve kouluaineiden osalta isompi, saa paremmin sen mahdollisuuden kolmen aikuisen keskellä.
Meillä Nurmijärvellä kokeilu aloitettiin ensin viidellä koululla ja tulokset ovat olleet erittäin myönteisiä. Kiitosta mallista ovat antaneet sekä henkilöstö, että lasten vanhemmat. Mallia tullaan ensi ja seuraavan vuoden aikana laajentamaan kunnan muihin kouluihin.
Kommentit
Lähetä kommentti