Lapsuudessani ja nuoruudessani ympäristöasioita ei suuresti mietitty. Jokainen eli omaa elämäänsä ja niiden resurssien puitteissa, mitä oli käytettävissä. Elämä oli monella tapaa ympäristöystävällisempää kuin, mitä se on nyt. Moni ajattelee, että kirjoitan niin sanotusti pehmeitä, mutta voin tarvittaessa todistaa väitteeni. Merkittävin muuttunut tekijä, on yhteiskunnan muuttuminen kertakäyttöiseksi vähän kaikessa. Lapsena olin toimelias ja se näkyi vaikkapa vaatteiden kulumisessa. Housujen polvissa reikiä piisasi ja muuallakin näkyi käytön jälkiä. Nykyisillä käytännöillä se olisi tarkoittanut vararikkoa vanhemmille. Housut, reikä, roskiin, housut, reikä, roskiin jne. Silloin se ei mennyt niin vaan äiti kaivoi esiin ompelukoneen, välillä ompeli niihin paikan, välillä jos reikä oli pienempi, peitti sen ompelemalla päälle siksakkia. Homma jatkui eikä kukaan kauhistellut paikattuja housun polvia. Mitä nyt tehdään toisin? Housut lyödään parhaassakin tapauksessa kierrätysastiaan, mutta ei missään tapauksessa enää lapsen päälle, harva nykyään korjaa vaatteita.
Ympäristöasioista keskustelu käy kuumempana kuin koskaan ennen, mutta samalla myös kertakäyttökulutus on kovempaa kuin koskaan ennen. Parhaita ympäristötekoja tekisimme, kun käyttäisimme tavarat ja esineet loppuun ennen uusien hankkimista. Paluu vanhaan edellyttäisi tässä kohtaa kuitenkin muutoksia myös valmistajilta. Esimerkiksi meillä kotona oli sama tiskikone vuodesta 1985 vuoteen 2003. Kone sai kokea muuttoja sekä paikkakunnalta toiselle, että asunnosta toiseen. Lopussa se oli kolhuja saanut ja meidän lasten silmiin ruma. Silti se toimi vuodesta toiseen ja jäi toimintakuntoisena äitin ja isän vanhaan kotiin heidän muuttaessaan lapsuuteni paikkakunnalle takaisin. Meillä tiskoneita on ollut viimeisen 12 vuoden aikana kolme. Joka kerta kun koneeseen on tullut vika, on vian korjaaminen ollut niin kallista, että samalla rahalla tai halvemmalla saa uuden koneen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta ei tunnu myöskään järkevältä maksaa puolikuntoisen koneen korjaamisesta uuden koneen hintaa. Kustannuksia nostaa valmistusvaiheessa tehdyt ratkaisut, jotka edellyttävät kohtuutonta työtuntimäärää tai sitten niin laajan kokonaisuuden uusimista, että se nostaa kustannuksia.
"äiti kaivoi esiin ompelukoneen, välillä ompeli niihin paikan, välillä jos reikä oli pienempi, peitti sen ompelemalla päälle siksakkia."
Ympäristöasioista keskustelu käy kuumempana kuin koskaan ennen, mutta samalla myös kertakäyttökulutus on kovempaa kuin koskaan ennen. Parhaita ympäristötekoja tekisimme, kun käyttäisimme tavarat ja esineet loppuun ennen uusien hankkimista. Paluu vanhaan edellyttäisi tässä kohtaa kuitenkin muutoksia myös valmistajilta. Esimerkiksi meillä kotona oli sama tiskikone vuodesta 1985 vuoteen 2003. Kone sai kokea muuttoja sekä paikkakunnalta toiselle, että asunnosta toiseen. Lopussa se oli kolhuja saanut ja meidän lasten silmiin ruma. Silti se toimi vuodesta toiseen ja jäi toimintakuntoisena äitin ja isän vanhaan kotiin heidän muuttaessaan lapsuuteni paikkakunnalle takaisin. Meillä tiskoneita on ollut viimeisen 12 vuoden aikana kolme. Joka kerta kun koneeseen on tullut vika, on vian korjaaminen ollut niin kallista, että samalla rahalla tai halvemmalla saa uuden koneen. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta ei tunnu myöskään järkevältä maksaa puolikuntoisen koneen korjaamisesta uuden koneen hintaa. Kustannuksia nostaa valmistusvaiheessa tehdyt ratkaisut, jotka edellyttävät kohtuutonta työtuntimäärää tai sitten niin laajan kokonaisuuden uusimista, että se nostaa kustannuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti