Saamme lukea lähes päivittäin käynnissä olevasta maailmanlaajuisesta ilmiöstä, joka koskettaa myös Suomea, nimittäin kaupungistumisesta. Suhtautumistapoja ilmiöön on monenlaisia, on niitä joiden mielestä on turha pyristellä vastaan, kärjistetysti sanottuna kaikki suomalaiset voitaisiin koota Vironniemelle, jotta emme turhaan kuluta luonnon resursseja. Toisessa äärilaidassa pidetään pääkaupunkiseudun kehittämistä vaarallisena muulle Suomelle. Onneksi suuri enemmistö taitaa olla ajatuksiltaan jossain puolen välin tietämillä.
Tämä ilmiö on todellinen ja koskettaa myös meitä Nurmijärveläisiä, tähän asti olemme olleet pääosin voittajan puolella, kun olemme kuuluneet muuttovoittokuntiin. Viime vuosien aikana tämä kehitys on Nurmijärven osalta kuitenkin hiipunut, muuttoliikettä ei tapahdu enää entisessä laajuudessa. Kaupungin laajemmalle palvelutarjonnalle on tuntunut olevan isompaa kysyntää kuin luonnonläheiselle asumiselle. Meitä on kuitenkin iso joukko ihmisiä, jotka näemme asumisen täällä luonnon keskellä hyvänä vaihtoehtona ja myös ympäristöystävällisenä asumisena. Käynnissä olevassa kilpailussa nämä luontoarvot eivät ole kuitenkaan riittävä argumentti, meidän pitää tehdä ja olla myös muutakin.
Ainoa tapa, jolla varmistamme mahdollisuutemme pysyä mukana, on aktiivisen elinkeinopolitiikan harjoittaminen. Käytännössä meidän täytyy olla yksi Suomen yritysystävällisimpiä kuntia, meidän täytyy aktiivisesti luoda edellytyksiä menestyksellisen yritystoiminnan harjoittamiselle. Kun mietin, minkälaista aktiivinen elinkenopolitiikka voisi olla, katse kääntyy pohjoiseen, pieneen kuntaan, joka on kaikkien odotusten vastaisesti yksi Suomen parhaiten menestyneistä kunnista jos mitataan vaikkapa työpaikkaomavaraisuudella. Tarkoitan tietenkin Pyhäntää, Pyhännällä on käytetty ennakkoluulottomia keinoja positiivisen kehityksen mahdollistamiseen.
Lähtökohdat ovat olleet erittäin huonot, pieni kunta, joka on kaukana kaikesta, voisi jopa sanoa sijainnin olevan keskellä ei mitään. Pyhännällä on oltu ennakkoluulottomia ja sen sijaan, että oltaisiin tyydytty valittamaan haastavaa sijaintia ja pientä kokoa, on siellä ongelmien selättämisen lisäksi ylitetty kaikki mahdolliset odotukset. Lähestymistapa on ollut poikkeuksellinen, kaikille kunnillehan on yhteistä ainakin puhua siitä kuinka yrityselämää tuetaan parhaiten mm. hyvällä kaavoitus- ja rakennuspolitiikalla, Pyhännällä tuo ei ole jäänyt vain juhlapuheisiin. Kunta on ollut valmiina tulemaan vastaan jopa yli puolen välin kun yritykset ovat selvittäneet vaikkapa tuotannon käynnistämistä siellä. Sen sijaan, että on normaali suomalaiseen tavan mukaisesti kerrottu, mitä ongelmia on ja miten ei sitä ja tätä ei voi tehdä, on lähdetty yhdessä hakemaan ratkaisuja, ei ole ollut ongelmia, on vain ollut selvitettäviä asioita joihin on haettu ratkaisut.
Toinen vastaava esimerkki löytyy Ruotsin pohjoisosasta, Haaparannalta. Siellä aikaisempi kunnanhallituksen puheenjohtaja sai käsittämättömän ahaa elämyksen ja otti yhteyttä Ikean johtoon houkutellakseen huonekalujättiä Haaparantaan. Ajatuksen tasolla on täydellisen utopistista sijoittaa jättitavaratalo paikkakunnalle, jossa asuu alle 10 000 asukasta, tavoitteena tuon koko luokan kaupoilla on saada miljoonia kävijöitä joka vuosi, ei pitäisi olla mahdollista edes liittämällä lukuun Tornion kaikki asukkaat. Niin Ikeallakin ensin ajateltiin, mutta kun heille maalattiin eteen kuva maantieteellisestä alueesta, joka kerää noin puoli miljoonaa asukasta kohtuulliselta säteeltä, sekä rajattomasta kaksoiskaupungista kahden valtion rajalla, täysin ainutlaatuinen paikka. Tämä näkymä saatiin siirrettyä myös yrityksen johdon verkkokalvoille ja sen kautta visiona uudesta kauppapaikasta päätettävien asioiden jälkeen toteutettuihin asioihin. Tänä päivänä Twincityksi kutsutussa Tornio-Haparandassa on Ikean lisäksi valtava kauppakeskittymä ja sen seurauksena moninkertainen määrä kaupankäyntiä meidän kotikuntaamme verrattuna, asukkaita näissä kahdessa kaupungissa on yhteensäkin vähemmän kuin meillä.
Näissä kahdessa esimerkissä on yksi yhtäläinen piirre, molemmissa on uskallettu maalata vähän isommalla pensselillä, ei ole tyydytty keskinkertaiseen, samaan mitä kaikki muutkin tarjoavat. Ei ole mitään järjellistä selitystä siihen, miksi kahden tuhannen asukkaan kunta joutuu keräämään laajalta alueelta naapurikunnista työvoimaa kun työpaikkaomavaraisuus on reilusti plussan puolella eikä tekijöitä enää riitä omasta kunnasta. Eikä myöskään siihen, että jälkimmäisen esimerkin kaksoiskaupunki saa houkuteltua ihmisiä ostosmatkailuun satojen kilometrien päästä, kyllähän vaatteita tai huonekaluja saa ostettua joka paikasta, miksi hakea sieltä perämeren poukamasta? Molemmissa ainoa mahdollistava tekijä, on ollut rohkeus ajatella isosti, välttää kohtalaiseen tyytyminen.
Jotta Nurmijärvellä päästään samaan, täytyy meidänkin löytää se iso pensseli, jolla voimme maalata. Keinovalikoiman ei tarvitse olla kopioitu noista esimerkeistä, mutta uudenlaista ajattelua täytyy löytyä, muuten löydämme itsemme jatkossa entistä enemmän nukkumalähiönä, joka alkaa pikkuhiljaa kuihtumaan. Välttääksemme hiipumisen, meillä täytyy olla mm. valmiuksia poistaa yrityksiltä kynnykset tehdä investointeja tänne. Nurmijärven täytyy näyttäytyä houkuttelevalta ja hyvältä vaihtoehdolta. Meillä on paljon hyviä edellytyksiä siihen kun vain otamme ne tehokkaammin käyttöön. Meillä on erinomainen sijainti, liikenneväylät kulkevat täältä suoraan maan suurimpiin kaupunkeihin. Siksi meidän täytyy mm. jatkaa Ilvesvuoren teollisuusalueen kehittämistä ja tarjota uusille yrityksille tonttimaata erittäin edulliseen hintaan. On paljon arvokkaampi asia, jos saamme yrityksiltä pitkäaikaista yhteisöverotuottoa ja lisää tuloveroja tänne työskentelemään muuttavien kautta kuin kertaluonteista tuottoa tontin myynnistä.
Meidän täytyy myös löytää päätaajamien osalle ne vahvuudet, joidenka kautta lähdemme houkuttelemaan yrityksiä tänne. Erikoistumalla kaikilla on mahdollisuus kehittyä ja kasvaa, Kirkonkylän, Klaukkalan ja Rajamäen välinen kilpailu täytyy loppua, meidän pitää kaikkien tehdä töitä yhteisen Nurmijärven eteen. On meidän kaikkien etu jos aktiivisen elinkeinopolitiikan avulla saadaan yritystoiminta vauhtiin kaikissa taajamissa, meidän sisäisen kilpailun voittajia ovat muut alueen kunnat. Lisääntyvä yritystoiminta tuo rahan lisäksi paljon muutakin hyvää mukanaan, esimerkiksi asukkailla vapaa-aika lisääntyy kun työmatkaan käytettävä aika supistuu. Kunnan kassaan tulevaa lisätuloa voimme käyttää palveluiden tuottamiseen meille kaikille, taloudellinen toimeliaisuus luo taloudellista toimeliaisuutta.
Otetaan yhteinen päämäärä, kehitetään Nurmijärveä yhdessä, lopetetaan sisäinen, kylien välinen kilpailu kokonaan. Pysytään yhdessä mukana tässä maailmanlaajuisessa kilpailussa ja siinä sivussa ikään kuin lisäetuna, nautitaan tästä luonnonläheisestä kunnasta joka meillä on. Hyvän elinkeinopolitiikan lisäksi meillä täytyy jatkossa huolehtia siitä, että voimme tarjota tänne tuleville sitä, mitä täältä tullaan erityisesti hakemaan eli tilaa. Meillä täytyy olla omakotitonttien tarjonnassa myös isompia tontteja, pieniä löytyy muiltakin, isoja ei, tässä on aihetta seuraavaankin blogiin, jonka yritän kirjoittaa siitä, miten meidän täytyy hakea muussakin kuin yritystoiminnassa uusia mahdollisuuksia. Otetaan muutenkin ennakkoluuloton suhtautuminen tulevaisuuteen, mietitään yhdessä, miten saamme Nurmijärven uuteen nousuun!
Tämä ilmiö on todellinen ja koskettaa myös meitä Nurmijärveläisiä, tähän asti olemme olleet pääosin voittajan puolella, kun olemme kuuluneet muuttovoittokuntiin. Viime vuosien aikana tämä kehitys on Nurmijärven osalta kuitenkin hiipunut, muuttoliikettä ei tapahdu enää entisessä laajuudessa. Kaupungin laajemmalle palvelutarjonnalle on tuntunut olevan isompaa kysyntää kuin luonnonläheiselle asumiselle. Meitä on kuitenkin iso joukko ihmisiä, jotka näemme asumisen täällä luonnon keskellä hyvänä vaihtoehtona ja myös ympäristöystävällisenä asumisena. Käynnissä olevassa kilpailussa nämä luontoarvot eivät ole kuitenkaan riittävä argumentti, meidän pitää tehdä ja olla myös muutakin.
Ainoa tapa, jolla varmistamme mahdollisuutemme pysyä mukana, on aktiivisen elinkeinopolitiikan harjoittaminen. Käytännössä meidän täytyy olla yksi Suomen yritysystävällisimpiä kuntia, meidän täytyy aktiivisesti luoda edellytyksiä menestyksellisen yritystoiminnan harjoittamiselle. Kun mietin, minkälaista aktiivinen elinkenopolitiikka voisi olla, katse kääntyy pohjoiseen, pieneen kuntaan, joka on kaikkien odotusten vastaisesti yksi Suomen parhaiten menestyneistä kunnista jos mitataan vaikkapa työpaikkaomavaraisuudella. Tarkoitan tietenkin Pyhäntää, Pyhännällä on käytetty ennakkoluulottomia keinoja positiivisen kehityksen mahdollistamiseen.
Lähtökohdat ovat olleet erittäin huonot, pieni kunta, joka on kaukana kaikesta, voisi jopa sanoa sijainnin olevan keskellä ei mitään. Pyhännällä on oltu ennakkoluulottomia ja sen sijaan, että oltaisiin tyydytty valittamaan haastavaa sijaintia ja pientä kokoa, on siellä ongelmien selättämisen lisäksi ylitetty kaikki mahdolliset odotukset. Lähestymistapa on ollut poikkeuksellinen, kaikille kunnillehan on yhteistä ainakin puhua siitä kuinka yrityselämää tuetaan parhaiten mm. hyvällä kaavoitus- ja rakennuspolitiikalla, Pyhännällä tuo ei ole jäänyt vain juhlapuheisiin. Kunta on ollut valmiina tulemaan vastaan jopa yli puolen välin kun yritykset ovat selvittäneet vaikkapa tuotannon käynnistämistä siellä. Sen sijaan, että on normaali suomalaiseen tavan mukaisesti kerrottu, mitä ongelmia on ja miten ei sitä ja tätä ei voi tehdä, on lähdetty yhdessä hakemaan ratkaisuja, ei ole ollut ongelmia, on vain ollut selvitettäviä asioita joihin on haettu ratkaisut.
Toinen vastaava esimerkki löytyy Ruotsin pohjoisosasta, Haaparannalta. Siellä aikaisempi kunnanhallituksen puheenjohtaja sai käsittämättömän ahaa elämyksen ja otti yhteyttä Ikean johtoon houkutellakseen huonekalujättiä Haaparantaan. Ajatuksen tasolla on täydellisen utopistista sijoittaa jättitavaratalo paikkakunnalle, jossa asuu alle 10 000 asukasta, tavoitteena tuon koko luokan kaupoilla on saada miljoonia kävijöitä joka vuosi, ei pitäisi olla mahdollista edes liittämällä lukuun Tornion kaikki asukkaat. Niin Ikeallakin ensin ajateltiin, mutta kun heille maalattiin eteen kuva maantieteellisestä alueesta, joka kerää noin puoli miljoonaa asukasta kohtuulliselta säteeltä, sekä rajattomasta kaksoiskaupungista kahden valtion rajalla, täysin ainutlaatuinen paikka. Tämä näkymä saatiin siirrettyä myös yrityksen johdon verkkokalvoille ja sen kautta visiona uudesta kauppapaikasta päätettävien asioiden jälkeen toteutettuihin asioihin. Tänä päivänä Twincityksi kutsutussa Tornio-Haparandassa on Ikean lisäksi valtava kauppakeskittymä ja sen seurauksena moninkertainen määrä kaupankäyntiä meidän kotikuntaamme verrattuna, asukkaita näissä kahdessa kaupungissa on yhteensäkin vähemmän kuin meillä.
Näissä kahdessa esimerkissä on yksi yhtäläinen piirre, molemmissa on uskallettu maalata vähän isommalla pensselillä, ei ole tyydytty keskinkertaiseen, samaan mitä kaikki muutkin tarjoavat. Ei ole mitään järjellistä selitystä siihen, miksi kahden tuhannen asukkaan kunta joutuu keräämään laajalta alueelta naapurikunnista työvoimaa kun työpaikkaomavaraisuus on reilusti plussan puolella eikä tekijöitä enää riitä omasta kunnasta. Eikä myöskään siihen, että jälkimmäisen esimerkin kaksoiskaupunki saa houkuteltua ihmisiä ostosmatkailuun satojen kilometrien päästä, kyllähän vaatteita tai huonekaluja saa ostettua joka paikasta, miksi hakea sieltä perämeren poukamasta? Molemmissa ainoa mahdollistava tekijä, on ollut rohkeus ajatella isosti, välttää kohtalaiseen tyytyminen.
Jotta Nurmijärvellä päästään samaan, täytyy meidänkin löytää se iso pensseli, jolla voimme maalata. Keinovalikoiman ei tarvitse olla kopioitu noista esimerkeistä, mutta uudenlaista ajattelua täytyy löytyä, muuten löydämme itsemme jatkossa entistä enemmän nukkumalähiönä, joka alkaa pikkuhiljaa kuihtumaan. Välttääksemme hiipumisen, meillä täytyy olla mm. valmiuksia poistaa yrityksiltä kynnykset tehdä investointeja tänne. Nurmijärven täytyy näyttäytyä houkuttelevalta ja hyvältä vaihtoehdolta. Meillä on paljon hyviä edellytyksiä siihen kun vain otamme ne tehokkaammin käyttöön. Meillä on erinomainen sijainti, liikenneväylät kulkevat täältä suoraan maan suurimpiin kaupunkeihin. Siksi meidän täytyy mm. jatkaa Ilvesvuoren teollisuusalueen kehittämistä ja tarjota uusille yrityksille tonttimaata erittäin edulliseen hintaan. On paljon arvokkaampi asia, jos saamme yrityksiltä pitkäaikaista yhteisöverotuottoa ja lisää tuloveroja tänne työskentelemään muuttavien kautta kuin kertaluonteista tuottoa tontin myynnistä.
Meidän täytyy myös löytää päätaajamien osalle ne vahvuudet, joidenka kautta lähdemme houkuttelemaan yrityksiä tänne. Erikoistumalla kaikilla on mahdollisuus kehittyä ja kasvaa, Kirkonkylän, Klaukkalan ja Rajamäen välinen kilpailu täytyy loppua, meidän pitää kaikkien tehdä töitä yhteisen Nurmijärven eteen. On meidän kaikkien etu jos aktiivisen elinkeinopolitiikan avulla saadaan yritystoiminta vauhtiin kaikissa taajamissa, meidän sisäisen kilpailun voittajia ovat muut alueen kunnat. Lisääntyvä yritystoiminta tuo rahan lisäksi paljon muutakin hyvää mukanaan, esimerkiksi asukkailla vapaa-aika lisääntyy kun työmatkaan käytettävä aika supistuu. Kunnan kassaan tulevaa lisätuloa voimme käyttää palveluiden tuottamiseen meille kaikille, taloudellinen toimeliaisuus luo taloudellista toimeliaisuutta.
Otetaan yhteinen päämäärä, kehitetään Nurmijärveä yhdessä, lopetetaan sisäinen, kylien välinen kilpailu kokonaan. Pysytään yhdessä mukana tässä maailmanlaajuisessa kilpailussa ja siinä sivussa ikään kuin lisäetuna, nautitaan tästä luonnonläheisestä kunnasta joka meillä on. Hyvän elinkeinopolitiikan lisäksi meillä täytyy jatkossa huolehtia siitä, että voimme tarjota tänne tuleville sitä, mitä täältä tullaan erityisesti hakemaan eli tilaa. Meillä täytyy olla omakotitonttien tarjonnassa myös isompia tontteja, pieniä löytyy muiltakin, isoja ei, tässä on aihetta seuraavaankin blogiin, jonka yritän kirjoittaa siitä, miten meidän täytyy hakea muussakin kuin yritystoiminnassa uusia mahdollisuuksia. Otetaan muutenkin ennakkoluuloton suhtautuminen tulevaisuuteen, mietitään yhdessä, miten saamme Nurmijärven uuteen nousuun!
Kommentit
Lähetä kommentti