Miksi perheiden puolesta vaaliteemana?

Kaikki tiedämme,  että yhteiskuntamme rakentuu pääosin työn ja toimeliaisuuden  varaan. Työ tuottaa monella tapaa meille lisäarvoa, siitä tulee erilaisia hyödykkeitä, joko tavaroita tai palveluita, saamme yrityksiltä yhteisöveroa, arvonlisäveroa ja työntekijöiden maksamaa tuloveroa. Miten näihin päästään, mitkä ovat esteitä tai hidasteita matkalla?

Paljon puhutaan siitä, että syrjäytyminen on periytyvää siinä mielessä, että valitettavan usein sellaiset lapset, jotka  ovat kasvaneet syrjäytyneiden  vanhempien tai  vanhemman lapsena,  ovat itse seuraavaa syrjäytyneiden polvea. Tämä on kehityskulku, joka meidän pitää katkaista. Siihen on monta perustetta, joista ensimmäisenä ja tärkeimpänä on inhimillinen hyvinvointi, toisena ovat taloudelliset syyt. Raha ei ole eikä saa olla se tärkein, mutta vaikuttaa  siltä, että  yhteiskunnassamme se on ainoa kannustin jolla asioihin voi vaikuttaa. Siksi yritän tuoda taloudellisiakin näkökohtia esiin.Yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin edes osaamme ajatella. Kustannuksia syntyy jo pelkästään siitä, että elatus,  eli ruoka asuminen ja vaatteet maksetaan siinä tilanteessa yhteisistä  varoista, puhumattakaan siitä, mitä valtavia lahjakkuuden ja osaamisen mahdollisuuksia me menetämme jokaisen syrjäytyvän kohdalla.

Tämä on yksi aihealue, jonka vuoksi haluan meidän kaikkien tekevän enemmän töitä perheiden hyvinvoinnin eteen. Tiedän hyvin, että meillä on edessä neljä vuotta, jolloin jaetaan niukkuutta, jokaisen uuden kustannuksen kohdalla joudutaan vähintäänkin jarruttamaan. Soten mukana meiltä lähtee 19,5 % verosta noin 12,5 % valtiolle. Sehän ei aiheuttaisi ongelmaa jos meillä olisi käytetty joko sen verran tai enemmän soten hoitamiseen. Olemme käyttäneet vähemmän koska meillä on keskimääräistä alhaisemmat sotekustannukset. Osaltaan sen takia, että olemme hoitaneet sotepalveluiden tuottamista tehokkaasti, mutta vahvana vaikuttajana on myös väestön ikärakenne. Meillä on paljon lapsia ja nuoria, eli tulevaisuutta ja toivoa.

Tulevalla valtuustokaudella kun lähdetään rakentamaan uudenlaista kuntaa, voimme joko käpertyä voivottelemaan taloudellisia haasteita, joita väistämättä seuraa tai sitten miettiä mitä mahdollisuuksia meille tulee uuden rakentamiseen tässä muutostilanteessa. Lähdetään yhdessä miettimään muutoksen tuomia mahdollisuuksia, lamaa on kestänyt jo riittävän pitkään niin taloudellisesti kuin henkisesti. Kaikki mahdolliset toimenpiteet eivät ole kalliita, esimerkiksi tutkimukset ovat osoittaneet ns. varhaisen tuen mallin tuovan pitkän aikavälin säästöjä, myös kunnalle. Varhaisen tuen keskeisimpänä tavoitteena pitää olla sujuvan arjen mahdollistaminen perheille. Myös se täytyy pitää mielessä, että meillä on erilaisia perheitä. On perheitä joihin kuuluu perinteisen mallin mukaisesti äiti ja isä sekä lapset, on yksinhuoltajaperheitä, uusperheitä jne. Kaikkien näiden kohdalla arjessa jaksaminen on avainasemassa.

Perheiden erilaisten tilanteiden vuoksi me emme voi valita yhtä mallia, jonka mukaan kaikki lähdetään hoitamaan. Esimerkiksi päivähoidon kohdalla, tulee jatkossakin säilyä mahdollisuus valinnanvapauteen, kyllä perheet itse osaavat ratkaista sen, onko lapsi päiväkodissa vai onko hoitopaikkana koti. Valitulla hoitomuodolla voi olla aivan olennainen vaikutus perheen hyvinvointiin, on isiä ja äitejä joille koti-isyys tai äitiys ei ole välttämättä vauvavaiheen jälkeen mieleisin vaihtoehto, on myös niitä vanhempia, jotka kokevat kotona hoitamisen omaan perhetilanteeseen parhaiten sopivaksi. Omasta lapsuudestani muistan näille vaihtoehdoille välimallin, jota kaipaan tähänkin päivään. Meillä kävi kodinhoitajia auttamassa tilanteissa, joissa vanhemmat apua tarvitsivat, se oli osaltaan mahdollistamassa sitä tasapainoista lapsuuden kotia mikä meillä oli. Oma äitini on usein aiheesta keskusteltaessa sanonut, miten tämä polvi on paljon vaikeamman ääressä kuin heidän sukupolvensa oli, kun nämä avut on karsittu pois. Olisikohan tuossa kodinhoitajajärjestelmässä eväitä varhaisen tuen malliin, yhteydenotto sosiaalihuoltoon ei ole helppo ratkaisu kenellekään? 

Joku miettii mielessään, että mitä näitä edes pohtimaan kuntatasolla koska sotepalvelut siirretään maakunnille? Maksaja joukko on kuitenkin sama, meidän maksamistamme veroista katetaan niin kunnalliset, maakunnalliset kuin valtiolliset palvelut. Meidän veroihin kohdistuvat myös säästöt jos varhaisen tuen avulla voidaan välttää kalliita ja pitkäaikaisia ratkaisuja, joihin joudutaan kun voimavarat perheissä loppuvat. 

Tässä on nyt ensimmäinen blogini, johon olen yrittänyt saada ajatuksiani perheiden Nurmijärvestä, jatkoa seuraa.