Kirjoitin jo edellisessä blogissani, että en halua antaa avokätisiä vaalilupauksia. Kerroin myös syynkin siihen, meillä on edessä iso sopeuttaminen kun menetämme merkittävän osan veropohjastamme soten kustannuksien kattamiseen. On kuitenkin asioita, joita voidaan tehdä, esimerkiksi investointeja, jotka muuttavat Nurmijärven halutummaksi asuinpaikaksi olosuhteiden parantuessa. Investointeihin löytyy kyllä sopivia kohteita, niitä löytyy niin paljon, että kaikkia ei voida mitenkään toteuttaa.
Joskus vasta paikkakunnalle muuttaneena esitin ajatukseni pyöräteiden rakentamisen tarpeesta ääneen, sain silloin vastauksen, että Tuusula ja muut tekivät pyörätiet silloin kun se oli vielä mahdollista, enää se ei onnistu. En suostu hyväksymään tuota selitystä, tämä on sellainen kysymys, johon vain täytyy tarttua. Meidän täytyy löytää malli, jolla saamme toteutettua myös taajamien ulkopuolelle tulevat pyörätiet. Meillä on upeita kyliä, joiden välillä ei ole ilman autoa oikeastaan mahdollista kulkea jos pitää terveyttä tärkeänä asiana, valkoisen sulkuviivan taakse jää paikoitellen vain muutaman sentin asfalttikaista, jolla pitäisi pyöräilijän ja jalankulkijan turvallisesti kulkea.
Pyörätieverkoston toteutus on hankkeena tärkeä monella tapaa, meidän täytyy joka tapauksessa parantaa liikenneyhteyksiä. Hyvät pyörätiet lisäävät liikkumista, se on lapsien ja nuorten kohdalla suorastaan elintärkeä kysymys. Ympäristö kiittää myös kun emme kuljeta joka kerta lapsia autolla harrastuksiin vaan he voivat kulkea niihin itse. Säästämme myös rahaa koulukuljetuksissa, nykyisellään lapsia viedään lyhyiden matkojen takaa kouluun joko bussilla tai taksilla koska kuljettava reitti on vaarallinen. Perusteluita löytyy varmasti lisääkin, mutta menen seuraavaan lupaukseeni.
Nurmijärvi on kunta, johon on muuttanut ja muuttaa lisää ihmisiä, joille luonto on tärkeä asia. Meidän täytyy parantaa ulkoilureittien tilannetta, esimerkiksi nuotiopaikkoja pitäisi lisätä, tarjontaa pitää saada myös laajemmalle alueelle kauniiseen kuntaamme. Minusta Nurmijärvi on kaunis kunta, itse nautin katsellessani kotipihalta avautuvia peltomaisemia, mukava on liikkua myös metsissä, meillä on luontoa, siitä vaan pitää ottaa paremmin hyöty irti virkistymiskäytössä.
Muistan kun ensimmäisen kerran ajoin Klaukkalan läpi, olimme matkalla tutustumaan tulevaan kotikyläämme Perttulaan, tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten. Minun oli vaikea kuvitella olevani Nurmijärven suurimmassa taajamassa, yhdyskuntarakenne on niin hajanainen, yleisvaikutelma on sanalla sanoen nuhjuinen, Klaukkalan tämän hetkistä yleisilmettä katsellessa ei tule samaa nautinnollista tunnetta kuin tulee Perttulan maisemia katsellessa. Nuhjuisuudelle meillä ei ole kovin paljoa tehtävissä kunnan toimesta, mutta yhdyskuntarakennetta voimme parantaa, sen ohjaus kun on kunnan käsissä kaavoitus- ja luvituspuolen kautta. Omassa työssäni pyrin ohjaamaan asiakkaidemme toimintaa pitkällä tähtäimellä tapahtuvaksi suunnitelmalliseksi toiminnaksi, tähän pitää pyrkiä myös kaavoituksessa. Ei kaikkea tarvitse toteuttaa ensi vuonna tai seuraavana vuonna, mutta pitää päästä pois tilkkutäkkimäisestä kokonaiskuvasta.
Koulut ovat jatkossa suurimpia kunnallisien palveluiden yksiköitä kun sotepalveluiden siirtymisen myötä kunnan tehtäväkenttä muuttuu. Haluan tässäkin asiassa muutoksia, joiden tarve tulee sekä inhimmillisen, että taloudellisen puolen kautta. Meillä tehtiin 60-90 luvuilla valtava määrä rakennuksia, joissa rakennusvirheet aloitettiin jo perustusvaiheessa. Tehtiin esimerkiksi ns. valesokkelirakenteella rakennuksia. Ajatus taustalla oli kaunis, tällä valesokkelirakenteella katkaistiin kylmäsilta ja tehtiin seinärakenteesta energiataloudellisempi. Samalla tehtiin myös vahvasti riskialtis rakenne. Valesokkelirakenteessa seinän rungosta kymmeniä senttejä menee maan sisään ja käytännössä maakosteuden tai väärin ohjattujen hulevesien kautta kastuu sekä muhii lämpimässä seinärakenteessa. Siinä tarjotaan mikrobeille hyvä kasvualusta, tarvitaan vain kosteutta, lämpöä ja happea niin ollaan ihanneolosuhteissa homeitiöiden kasvulle. Tällaisia kouluja tai muita julkisia rakennuksia meilläkin on useita. Syitä vaurioitumiselle on lukuisia muitakin kuin kuvailemani valesokkelirakenne, mutta yhteistä niille on se, että ne täytyy saada kuntoon.
Korjaavia toimenpiteitä lähdetään liian usein tekemään pala kerrallaan, pyritään korjaamaan yksi paikka osittain hakuammuntana ja toivotaan, että ongelmaa ei esiinny muualla. Tämä lähestymistapa muistuttaa läheisesti eläinkunnan tapoja vaaran uhatessa, en muista kumpi lintu strutsi vaiko emu työntää päänsä hiekkaan kun vaara uhkaa, tuo pala kerrallaan korjaaminen muistuttaa periaatteeltaan sitä ratkaisumallia. Toimintatapaa perustellaan kustannuksilla. Ei siinä säästy yhtään mitään jos kaikki joudutaan joka tapauksessa korjaamaan, ehkä saadaan teknisesti ottaen osa kulusta eri budjettivuodelle, mutta ei niitä pakoon pääse, vaurioitunut joudutaan laittamaan kuntoon. Tähän ongelmaan täytyy tarttua, meillä pitää luoda toimintamalli, jolla ongelmakiinteistöt lähdetään laittamaan määrätietoisesti kuntoon, vaikka ainoa täysin toimiva tapa olisi koko kiinteistön purkaminen ja uudelleen rakentaminen.
Tässä vähän ajatuksia, yritän vielä ennen vaaleja ehtiä kertomaan lisää ajatuksistani ja tavoitteistani.
Kommentit
Lähetä kommentti