Ilmastonmuutos, muuttuuko ilmasto?



Tämän päivän otsikoissa kaksi aihekokonaisuutta hallitsi niin sanotusti ilmatilaa. Toisena vahvoja tunteita herättävänä aiheena olivat Oulun tapahtumat, niistä ollaan varmasti taustasta riippumatta samaa mieltä. Sellaista ei pidä hyväksyä millään tasolla. Tässä blogissa en kuitenkaan meinaa pureutua tuohon aiheeseen, vaan valitsin aiheeksi sen toisen kestoaiheen, joka on otsikoissa viikosta toiseen eli ilmastonmuutoksen. 


Ilmastonmuutoksesta keskustellaan oikeastaan melkein minkä tahansa aiheen äärellä. Välillä keskustelua käydään tämän blogin otsikon hengessä, kysellään muuttuuko ilmasto vaiko ei.  Osa taas tunnustaa ilmastonmuutoksen, mutta vetoaa maailmanhistoriassa aikaisemmin tapahtuneisiin muutoksiin: "Olihan tässäkin kohtaa 10000 vuotta sitten kolme kilometriä jäätä, eikö ilmasto ole siis muuttunut silloinkin?" Tuon perustelun ainakin minä olen kuullut useasti. Suurimmalle osalle taitaa olla selvää, että muutos on käynnissä ja tällä kertaa ihmisen toiminnalla on osuutta siihen. Enää voidaan vaikuttaa vain siihen minkä verran muutosta lopulta tapahtuu. Nyt käynnissä oleva keskustelu keskittyykin pitkälti keinoihin, mikä toimii ja mikä ei toimi, mikä on mahdollinen ja mikä ei.

Autoilu siis yksityisautoilu on vahvasti tikun nokassa. Nyt täällä pk-seudulla keskustellaan tietulleista tai ruuhkamaksuista. Sillä ajatellaan autoilijoiden määrän laskevan ja kaikkien siirtyvät yleisien kulkuneuvojen käyttäjiksi. En malta olla toteamatta vaikka menee vähän aiheesta ohi, tuskin kovin monella meistä yksityisautolla töihin kulkevalla on syynä se, että autolla on niin kiva ajaa.  Lähtökohtaisesti useimmilla syynä on se, että julkiset kulkuyhteydet eivät toimi kodin ja työpaikan välillä riittävällä tasolla. Toinen mahdollinen syy on se, että tarvitsee päivän aikana töissä autoa. Uskon ruuhkamaksujen vaikuttavan kaikista eniten niitä keräävien tahojen talouteen. Eli paras tapa vähentää yksityisautoilua työmatkaliikenteessä olisi julkisen liikenteen laadun olennainen parantaminen.

Autoilussa myös käyttövoimalla voidaan jonkin verran vaikuttaa, mutta se on aiheena monin osin kiistanalainen ja todella monimutkainen. Esimerkiksi sähköauton ympäristövaikutuksiin pitää huomioida myös valmistuksen ja raaka-aineiden tuotannon vaikutukset. Uusiutuvista raaka-aineista valmistetuilla polttoaineilla toimivien autojen osalta keskustelua herättää mm. niiden eettisyys. Vaikkapa palmuöljyä dieselin raaka-aineena on monella tapaa aiheellisesti kritisoitu. Hybridiautojen osalta voidaan todeta niiden ainakin aiheuttavan alhaisemman ympäristökuormituksen verrattuna perinteisiin polttomoottoriautoihin. Oma näkemykseni autoilun osalta on se, että meillä ei ole vara lukkiutua mihinkään yksittäiseen vaihtoehtoon. Kaikkia vaihtoehtoja täytyy tarkastella sopivalla kriittisyydellä. Voi käydä niinkin, että jokin aikaisemmin huonolta vaikuttanut vaihtoehto muuttuu paremmaksi kehityksen myötä. Olen toiveikas tilanteen suhteen kun seuraan autoteollisuuden aktiivisuutta asiassa.


Maanviljelyyn suhtaudutaan nykyään käsittämättömän kriittisesti. Välillä tuntuu, että se nähdään lähes rikollisena toimintana. Siltä aiheesta käytävä keskustelu ainakin kuulostaa ajoittain. Kuitenkin sen osalta ollaan perustavaa laatua olevan tarpeen äärellä, meidän kaikkien on pakko syödä. No sen realiteetin taitavat kaikki ymmärtääkin, mutta keskusteluissa kyseenalaistetaan viljelyn tarvetta täällä. Ympäristökuormituksen arvellaan pienentyvän jos viljely tapahtuu jossain muualla. Vaikea on maallikkona ymmärtää miten kuormitus laskee tuotantoa muualle siirtämällä? Yksi aika tärkeä näkökulma unohtuu tässä keskustelussa. Meillä on pakko kriisitilanteiden varalta pitää yllä elinvoimaista maataloutta. Kriisitilanteen tullessa voi olla täysin mahdollista, ettei tuontia voida hoitaa ollenkaan. Kriisi voi olla jotain aivan muuta kuin sotilaallinen kriisi, se voi olla vaikkapa ympäristökatastrofi. Jos maatalous ajettaisiin alas, ei sitä noin vain uudelleen saataisi käyntiin. Olemassa oleva infra sitä varten perustuu satojen vuosien pohjatyöhön. Voimme jokainen myös omilla valinnoillamme vaikuttaa ympäristövaikutuksia pienentävästi, yksi hyvä keino on suosia lähituotantoa.


Metsätalouden merkitystä hiilinieluna nostetaan otsikoihin tämän tästä. Yhtäältä tulee vaatimusta pysäyttää metsien hakkaaminen, toisaalta sitten arvioidaan hakkuiden nykymäärän olevan aivan maksimi. Kuinka moni hakkuiden vastustajista on käynyt hoitamattomassa metsässä, veikkaan että ei kovinkaan moni. Siellä nimittäin pitäisi aika nopeasti silmien aueta näkemään todellisuus. Meillä oli vähän aikaa pohjoisessa pieni metsäpalsta. Eri omistajien palstoja oli vierekkäin useita. Ne olivat pitkiä ja kapeita, oli helppo verrata tilannetta eri palstoilla. Kyllä oli kateellinen mieli kun katsoin naapurin hoidettua metsää ja vertasin ostamaani hoitamattomaan. Naapurin metsässä kasvoi kunnon hiilinielu, siellä oli paksuja tukkeja, jotka olivat elinvoimaisia. Meillä taas palsta oli täynnä ohutta valtavan pitkää vieri vieressä kasvavaa riukua, joka oli kasvanut pituutta valoa hakiessaan, mutta paksuus oli jäänyt kokonaan pois. Toinen piirre oli se, että hirvittävän moni niistä riukumaisen ohuista puista oli läpeensä lahoja. Toisin sanoen hiilidioksidin vapautuminen ilmaan oli jo hyvässä vauhdissa. Hyvällä metsänhoidolla saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Metsien kyky sitoa hiilidioksidia paranee ja hakkuuajan tullessa korjattava puu on hyvälaatuista.

Ilmastonmuutos on tosiasia, meillä pitää tehdä töitä sen vaimentamisen eteen, mutta käynnissä olevasta keskustelusta puuttuu välillä realismi kokonaan. Joko halutaan ummistaa silmät ja näin toivoa ongelma pois. Vaihtoehtoisesti mennään toiseen äärilaitaan, missä mitään ympäristöön vaikuttavaa ei saisi tehdä. Ihmiselämä alkaa olla mahdotonta niillä spekseillä, mitä kireimmät aktiivit jättäisivät. Yritetään yhdessä löytää se keskitie, missä kunnioitamme sekä ympäristöä, että ihmiselämää.

Kommentit