Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat

Viime viikkoina koko Suomi on kuohunut. Lehdet ovat täynnä otsikoita maahanmuuttoon liittyen ja some tulvii niitä vielä enemmän. Taitaa olla siinä mielessä ainutlaatuinen tilanne, että koko Suomi on yhtä mieltä Oulun ja Helsingin tapahtumista, niitä EI voi hyväksyä. Siitä eteenpäin on erilaiset johtopäätökset. Johtopäätöksistä löytyy molemmat äärilaidat ja onneksi siitä väliltäkin jotain. Osa kirjoituksista lähtee siitä, että rajat kiinni ja kaikki maahanmuuttajataustaiset ulos, osa taas haluaa pitää kaiken ennallaan ja löytää jonkin muun ratkaisun ongelmaan.

Minulle nämä tapahtumat tuntuivat kuin iskulta palleaan. Silloin 2015 kun maahanmuuttajien määrä syksyn aikana nousi ennätyslukemiin, kirjoitin julkisesti mielipiteeni, jonka mukaan meidänkin kuuluu auttaa heitä. Olen edelleenkin sitä mieltä, että hädänalaisia pitää auttaa, olivatpa he mistä maasta tahansa. Se minkä suhteen olen joutunut miettimään suhtautumistani uusiksi, on tapa millä asiat hoidetaan.

Kuvitelkaapa tilannetta, jossa nuoret miehet, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen ovat toimettomina, tekemättä mitään järkevää. Heidän sukunsa ja perheensä ovat jääneet tuhansien kilometrien päähän. Miksi he eivät sitten tee mitään, kun tulevat tänne. Tekiväthän suomalaisetkin, kun muuttivat Ruotsiin. Pari viikkoa muuton jälkeen he olivat töissä. Vastauksena on se, että he eivät SAA tehdä mitään. 

Yksi ystäväni, joka on myös itse maahanmuuttajataustainen, kertoi heidän saavan usein työpaikkakyselyitä. Nämä kyselijät olisivat valmiita tekemään mitä tahansa, kun vain olisi muutakin tekemistä kuin pyöriä ostareilla. Hän kuvaili heidän notkuvan ostareilla turhautuneina kuulokkeet korvissa. Turhautuminen on vähintään osasyy niillä tyypeillä, jotka näihin tekoihin ovat syyllistyneet.  Sekään ei tietysti tee asiaa edelleenkään hyväksyttäväksi.

Juttelimme tästä tilanteesta yleensäkin tämän ystäväni kanssa. Hänen mielestään tilanteeseen vaikuttavat nykyiset rangaistukset, jotka ovat liian alhaisia. Tuomio on 2-3 vuotta ja jos kyse on ensikertalaisesta, voi päästä puolella siitä. Toisin sanoen 1-1,5 vuotta tuomion saamisesta ollaan taas vapaana. Se soti ystäväni, kuten se sotii varmasti meistä suurimman osan oikeustajua vastaan.

Kävin samana päivänä keskustelua myös ns. kantasuomalaisen ystäväni kanssa. Hänellä oli hyviä pointteja asiaan. Hän listasi minulle haluavansa, että tänne tulevat ihmiset hoidetaan kunnolla, asutetaan muiden ihmisten sekaan, ei omille alueille. Heille opetetaan kieli, heille annetaan vaatteet ja ennen kaikkea, heille järjestetään työtä. Hänen ajatuksensa oli, että heitä autetaan siihen saakka, että heillä omat siivet kantavat. Lisäksi hän totesi, että jos meillä ei ole resursseja ja rahaa hoitaa asioita edellä kuvatusti, silloin heitä ei voida ottaa vastaan. Vapaaehtoisjärjestöjen vastuulle ja kontolle tätä hommaa ei voida sysätä.

Tämähän on asiana todella vaikea. Ensinnäkin nykyisillä syntyvyysluvuilla me tarvitsemme maahanmuuttajia. Esimerkiksi meillä töissä on tehtäviä, joihin kantasuomalaisia hakijoita ei vain ole. Joku heittää tietysti, että ”laittakaa palkka kohdilleen, niin kyllä tulee”. Oma työnantajani on osassa tehtävissä palkkajohtaja, se ei ole näkynyt hakijoiden joukossa. Olemme siis todella tyytyväisiä siihen, että maahantulijoita on ollut ja osa heistä on integroitumassa tähän porukkaan.

Toisekseen kansainväliset sopimukset, joihin lasken myös EU:n sisäiset vastuunjaot, sitovat meitäkin. Tulijoita on, halusimmepa me tai emme. Nyt täytyy siis tehdä töitä sen eteen, että ongelmat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi ja tulijoista tulisi kiinteä osa tätä yhteiskuntaa. Tunnen ison joukon upeita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, he ovat ystäviäni. Eivät hekään halua nykytilanteen jatkuvan vaan meidän pitää heidänkin mielestään saada homma hallintaan. Hekin kärsivät tilanteesta. Osa heistä on ollut jo 30 vuotta täällä ja on kotikunnissaan arvostettuja ihmisiä. He ovat kokeneet ilmapiirin kiristymisen vaikuttavan heihinkin. Muualla kuin kotipaikkakunnalla he saavat vihaisia katseita, heille huudellaan asiattomuuksia ja käsketään poistumaan maasta. Heitä meillä taas ei olisi missään tapauksessa varaa päästää pois. Ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet tänne hienosti. Yrittäjinä tai töissä käyvinä hankkivat elantonsa ja tukevatpa muitakin, kun maksavat veroja. Myös heidän vuokseen meidän täytyy saada tilanne hallintaan.

Tilanteen haltuunottoon kuuluu se, että jatkossa turvapaikkaprosessit pitää viedä läpi kokonaisuudessaan pikaisesti. Jos joku päätetään palauttaa, mahdolliset valitukset täytyy käsitellä myös nopealla aikataululla. Sanoisin, että niin täytyy tehdä myös heidän vuokseen, epävarmuus on raskas vaihe kenelle tahansa. Kolmas muutos koskee taas rangaistusasteikkoja, niitä pitää kiristää riippumatta tekijän kansallisuudesta. Lisäksi jo voimassa olevan lainsäädännön soveltamista mm. karkotuksien osalta pitää tehostaa (laki mahdollistaa kaikkien muiden paitsi Suomen kansalaisten karkotuksen). Viides muutos, mikä tarvitaan, on jokaiselle tulijalle annettava väliaikainen työlupa. Kun päätös turvapaikasta sitten tehdään ja jos se on myönteinen, pitää aina varmistaa ystäväni luettelemat asiat. Elämän perusrealiteetit kuntoon ja aktiivisella otteella integroimaan heidät osaksi tätä maata.