Viime viikkoina koko Suomi on kuohunut. Lehdet ovat täynnä
otsikoita maahanmuuttoon liittyen ja some tulvii niitä vielä enemmän. Taitaa
olla siinä mielessä ainutlaatuinen tilanne, että koko Suomi on yhtä mieltä Oulun
ja Helsingin tapahtumista, niitä EI voi hyväksyä. Siitä eteenpäin on erilaiset
johtopäätökset. Johtopäätöksistä löytyy molemmat äärilaidat ja onneksi siitä väliltäkin
jotain. Osa kirjoituksista lähtee siitä, että rajat kiinni ja kaikki
maahanmuuttajataustaiset ulos, osa taas haluaa pitää kaiken ennallaan ja löytää
jonkin muun ratkaisun ongelmaan.
Minulle nämä tapahtumat tuntuivat kuin iskulta palleaan.
Silloin 2015 kun maahanmuuttajien määrä syksyn aikana nousi ennätyslukemiin,
kirjoitin julkisesti mielipiteeni, jonka mukaan meidänkin kuuluu auttaa heitä.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että hädänalaisia pitää auttaa, olivatpa he mistä
maasta tahansa. Se minkä suhteen olen joutunut miettimään suhtautumistani uusiksi,
on tapa millä asiat hoidetaan.
Kuvitelkaapa tilannetta, jossa nuoret miehet, viikosta
toiseen ja kuukaudesta toiseen ovat toimettomina, tekemättä mitään järkevää.
Heidän sukunsa ja perheensä ovat jääneet tuhansien kilometrien päähän. Miksi he
eivät sitten tee mitään, kun tulevat tänne. Tekiväthän suomalaisetkin, kun
muuttivat Ruotsiin. Pari viikkoa muuton jälkeen he olivat töissä. Vastauksena on
se, että he eivät SAA tehdä mitään.
Yksi ystäväni, joka on myös itse maahanmuuttajataustainen,
kertoi heidän saavan usein työpaikkakyselyitä. Nämä kyselijät olisivat valmiita
tekemään mitä tahansa, kun vain olisi muutakin tekemistä kuin pyöriä
ostareilla. Hän kuvaili heidän notkuvan ostareilla turhautuneina kuulokkeet
korvissa. Turhautuminen on vähintään osasyy niillä tyypeillä, jotka näihin tekoihin
ovat syyllistyneet. Sekään ei tietysti
tee asiaa edelleenkään hyväksyttäväksi.
Juttelimme tästä tilanteesta yleensäkin tämän ystäväni
kanssa. Hänen mielestään tilanteeseen vaikuttavat nykyiset rangaistukset, jotka
ovat liian alhaisia. Tuomio on 2-3 vuotta ja jos kyse on ensikertalaisesta, voi
päästä puolella siitä. Toisin sanoen 1-1,5 vuotta tuomion saamisesta ollaan taas
vapaana. Se soti ystäväni, kuten se sotii varmasti meistä suurimman osan oikeustajua
vastaan.
Kävin samana päivänä keskustelua myös ns. kantasuomalaisen
ystäväni kanssa. Hänellä oli hyviä pointteja asiaan. Hän listasi minulle
haluavansa, että tänne tulevat ihmiset hoidetaan kunnolla, asutetaan muiden
ihmisten sekaan, ei omille alueille. Heille opetetaan kieli, heille annetaan
vaatteet ja ennen kaikkea, heille järjestetään työtä. Hänen ajatuksensa oli,
että heitä autetaan siihen saakka, että heillä omat siivet kantavat. Lisäksi
hän totesi, että jos meillä ei ole resursseja ja rahaa hoitaa asioita edellä
kuvatusti, silloin heitä ei voida ottaa vastaan. Vapaaehtoisjärjestöjen
vastuulle ja kontolle tätä hommaa ei voida sysätä.
Tämähän on asiana todella vaikea. Ensinnäkin nykyisillä
syntyvyysluvuilla me tarvitsemme maahanmuuttajia. Esimerkiksi meillä töissä on
tehtäviä, joihin kantasuomalaisia hakijoita ei vain ole. Joku heittää tietysti,
että ”laittakaa palkka kohdilleen, niin kyllä tulee”. Oma työnantajani on osassa
tehtävissä palkkajohtaja, se ei ole näkynyt hakijoiden joukossa. Olemme siis
todella tyytyväisiä siihen, että maahantulijoita on ollut ja osa heistä on
integroitumassa tähän porukkaan.
Toisekseen kansainväliset sopimukset, joihin lasken myös
EU:n sisäiset vastuunjaot, sitovat meitäkin. Tulijoita on, halusimmepa me tai
emme. Nyt täytyy siis tehdä töitä sen eteen, että ongelmat jäisivät mahdollisimman
vähäisiksi ja tulijoista tulisi kiinteä osa tätä yhteiskuntaa. Tunnen ison
joukon upeita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, he ovat ystäviäni. Eivät hekään
halua nykytilanteen jatkuvan vaan meidän pitää heidänkin mielestään saada homma
hallintaan. Hekin kärsivät tilanteesta. Osa heistä on ollut jo 30 vuotta täällä
ja on kotikunnissaan arvostettuja ihmisiä. He ovat kokeneet ilmapiirin
kiristymisen vaikuttavan heihinkin. Muualla kuin kotipaikkakunnalla he saavat
vihaisia katseita, heille huudellaan asiattomuuksia ja käsketään poistumaan
maasta. Heitä meillä taas ei olisi missään tapauksessa varaa päästää pois. Ihmisiä,
jotka ovat sopeutuneet tänne hienosti. Yrittäjinä tai töissä käyvinä hankkivat
elantonsa ja tukevatpa muitakin, kun maksavat veroja. Myös heidän vuokseen
meidän täytyy saada tilanne hallintaan.
Tilanteen haltuunottoon kuuluu se, että jatkossa
turvapaikkaprosessit pitää viedä läpi kokonaisuudessaan pikaisesti. Jos joku
päätetään palauttaa, mahdolliset valitukset täytyy käsitellä myös nopealla
aikataululla. Sanoisin, että niin täytyy tehdä myös heidän vuokseen, epävarmuus
on raskas vaihe kenelle tahansa. Kolmas muutos koskee taas rangaistusasteikkoja,
niitä pitää kiristää riippumatta tekijän kansallisuudesta. Lisäksi jo voimassa
olevan lainsäädännön soveltamista mm. karkotuksien osalta pitää tehostaa (laki
mahdollistaa kaikkien muiden paitsi Suomen kansalaisten karkotuksen). Viides muutos,
mikä tarvitaan, on jokaiselle tulijalle annettava väliaikainen työlupa. Kun päätös
turvapaikasta sitten tehdään ja jos se on myönteinen, pitää aina varmistaa ystäväni
luettelemat asiat. Elämän perusrealiteetit kuntoon ja aktiivisella otteella
integroimaan heidät osaksi tätä maata.
Kommentit
Lähetä kommentti