Vanhuspalvelut, päivän puheenaihe

Olin tänään Matinpäivänä kiertämässä ja keskustelemassa ajankohtaisista teemoista. En ollut yllättynyt, kun lähes jokaisessa paikassa, keskustelun aiheeksi nousi vanhuspalvelut. Yksi kysymys yllätti, vanhempi kysyjä ihmetteli kuinka minua voisi kiinnostaa aihe, joka on kaukana tulevaisuudessa. Kerroin hänelle ja myös seuraavassa tilaisuudessa pitämässäni puheevuorossa kaikille, miten aihe tulee aivan yhtä lähelle kuin perheiden arki. Omat vanhempani ja vaimoni äiti kuuluvat puheenaiheena olevaan ikäryhmään. Toisekseen aika siihen, että aihe on omakohtaisesti käsillä on nykyisellä ajankululla yllättävänkin lähellä.

Vanhuspalveluista käytävissä keskusteluissa ongelmiin esitetään yhtä ratkaisua, ikään kuin se tekemällä homma on taas kunnossa. Väittäisin siinä oltavan pahasti väärillä jäljillä. Hoitajamitoituksen nostaminen 0,7 suuruuteen on aivan hyvä ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu, mutta ei missään tapauksessa riittävä. Tarvitaan muitakin konkreettisia toimenpiteitä, joilla tilannetta parannetaan.

Omassa työssäni olen päivittäin tekemisissä julkisen sektorin ja yksityisen sektorin yhteistyön kanssa. Siinä yhteistyössä on tullut näkyviin, miten normittamalla ja säätämällä sisältöä pystytään kyllä kertomaan palveluntuottajalle,  mitä halutaan. Se ei kuitenkaan riitä varmistamaan laadukasta lopputulosta. Ratkaisuksi on otettu aktiivinen ja suunnitelmallinen laadunseuranta. Laadunseurannan avulla palvelutuotantoa voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Samaan pitää päästä myös terveydenhuollon osalta. Julkinen sektori voi asettaa normit ja määrittää minimivaatimukset kaikelle toiminnalle, mutta sen lisäksi laadunseurannan pitää olla säännöllistä ja molempien osapuolien tekemää. Vastuu laadunseurannasta tulee kuitenkin säilyä tilaajaorganisaatiossa eli julkisella sektorilla.

Toinen muutostarve, jota myös katselen oman työni kautta liittyy henkilöstön koulutuksiin. Meidän henkilöstömme, joka työskentelee teknisten asioiden parissa, joutuu käymään useampia pakollisia koulutuksia. Heillä pitää käydä koulutus ja suorittaa mm. työturvallisuuskortti ja tulityökortti viiden vuoden välein. Terveydenhuoltoalalla on yksi ainoa säännöllinen ja pakollinen koulutus sen jälkeen kun valmistutaan ammattiin. Alalla työskentelevien pitää suorittaa lääkelaskennan tentti viiden vuoden välein.

Terveydenhuoltoala kehittyy samalla tavalla kuin kaikki muutkin alat. Osa työnantajista on hyvin hereillä tämän suhteen ja järjestää säännöllistä koulutusta henkilökunnalleen. On myös niitä työnantajia, jotka sitä mahdollisuutta eivät tarjoa. Laadukkaan hoitotyön takaamiseksi meidän pitäisi varmistaa kaikkien sitä työtä tekevien tasavertainen mahdollisuus pitää yllä ammattitaitoaan myös koulutuksien kautta.